Chapter 8

Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?

Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.

Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa:

"Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni.

Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.

Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;

sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.

Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.

Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.

Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa.

Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.

Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.

Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.

Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.

Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.

Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.

Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.

Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.

Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.

Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,

antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.

Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.

Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.

Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.

Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,

kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.

Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,

kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,

kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,

silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;

leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.

Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!

Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.

Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!

Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.

Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."