| Chapter 18 |
1 | Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. |
2 | Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani, |
3 | Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni. |
4 | Ylistetty olkoon Herra! - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun. |
5 | Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut. |
6 | Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. |
7 | Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa. |
8 | Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi. |
9 | Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä. |
10 | Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla. |
11 | Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä; |
12 | hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet. |
13 | Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi. |
14 | Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä. |
15 | Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät. |
16 | Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta. |
17 | Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä; |
18 | hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät. |
19 | He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni. |
20 | Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun. |
21 | Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa. |
22 | Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen. |
23 | Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää. |
24 | Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista. |
25 | Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä. |
26 | Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton; |
27 | puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja. |
28 | Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas. |
29 | Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni. |
30 | Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin. |
31 | Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat. |
32 | Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme - |
33 | se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi, |
34 | tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni, |
35 | joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään! |
36 | Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi. |
37 | Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju. |
38 | Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun; |
39 | minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle. |
40 | Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni. |
41 | Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan. |
42 | He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa. |
43 | Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle. |
44 | Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua. |
45 | Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni. |
46 | Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa. |
47 | Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala, |
48 | Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle; |
49 | sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä. |
50 | Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta, |
51 | sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti. |