| Chapter 17 |
1 | Daavidin rukous. Kuule, Herra, minun oikeata asiaani, tarkkaa minun huutoani, ota korviisi minun rukoukseni, joka ei lähde petollisilta huulilta. |
2 | Sinulta tulee minulle oikeus, sinun silmäsi katsovat sitä, mikä oikein on. |
3 | Sinä koettelet minun sydäntäni, tarkkaat sitä yöllä, sinä tutkit minua, mutta et mitään löydä. Jos minä pahaa ajattelen, ei se käy suustani ulos. |
4 | Mitä ihmiset tehköötkin, sinun huultesi sanassa minä pysyn ja kavahdan väkivaltaisen teitä. |
5 | Minun askeleeni pysyvät sinun poluillasi, minun jalkani eivät horju. |
6 | Minä huudan sinua avukseni, sillä sinä vastaat minulle, Jumala; kallista korvasi minun puoleeni, kuule minun puheeni. |
7 | Osoita ihmeellinen armosi, sinä, joka pelastat vihamiesten vallasta ne, jotka turvaavat sinun oikeaan käteesi. |
8 | Varjele minua niinkuin silmäterää, kätke minut siipiesi suojaan |
9 | jumalattomilta, jotka tahtovat minut tuhota, verivihollisiltani, jotka minua saartavat. |
10 | He ovat sulkeneet tunnottomat sydämensä, heidän suunsa puhuu ylvästellen. |
11 | He ovat kintereillämme, he jo kiertävät meidät, he vaanivat silmillään, lyödäksensä maahan. |
12 | Hän on niinkuin saalista himoitseva leijona, niinkuin nuori leijona, joka piilossa väijyy. |
13 | Nouse, Herra, astu hänen eteensä. Paiskaa hänet maahan. Vapahda miekallasi minun sieluni jumalattomista, |
14 | kädelläsi ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, joiden vatsan sinä täytät antimillasi, joiden pojat tulevat ravituiksi ja jotka jättävät yltäkylläisyytensä lapsilleen. |
15 | Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella. |