| Chapter 18 |
1 | Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä. |
2 | Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä. |
3 | Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: `Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan`. |
4 | Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: `Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä, |
5 | niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni`." |
6 | Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo! |
7 | Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? |
8 | Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" |
9 | Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen: |
10 | "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. |
11 | Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: `Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. |
12 | Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.` |
13 | Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: `Jumala, ole minulle syntiselle armollinen`. |
14 | Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään." |
15 | Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia. |
16 | Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. |
17 | Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." |
18 | Ja eräs hallitusmies kysyi häneltä sanoen: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" |
19 | Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin. |
20 | Käskyt sinä tiedät: `Älä tee huorin`, `Älä tapa`, `Älä varasta`, `Älä sano väärää todistusta`, `Kunnioita isääsi ja äitiäsi`." |
21 | Mutta hän sanoi: "Tätä kaikkea minä olen noudattanut nuoruudestani asti". |
22 | Kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän hänelle: "Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua". |
23 | Mutta tämän kuullessaan hän tuli kovin murheelliseksi, sillä hän oli sangen rikas. |
24 | Kun Jeesus näki hänen olevan murheissaan, sanoi hän: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan! |
25 | Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." |
26 | Niin ne, jotka sen kuulivat, sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?" |
27 | Mutta hän sanoi: "Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista". |
28 | Silloin Pietari sanoi: "Katso, me olemme luopuneet siitä, mitä meillä oli, ja seuranneet sinua". |
29 | Niin hän sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista, |
30 | ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää". |
31 | Ja hän otti tykönsä ne kaksitoista ja sanoi heille: "Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja kaikki on täysin toteutuva, mitä profeettain kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta. |
32 | Sillä hänet annetaan pakanain käsiin, ja häntä pilkataan ja häväistään ja syljetään; |
33 | ja ruoskittuaan he tappavat hänet, ja kolmantena päivänä hän nousee ylös." |
34 | Mutta he eivät ymmärtäneet tästä mitään, ja tämä puhe oli heiltä niin salattu, etteivät he käsittäneet, mitä sanottiin. |
35 | Ja hänen lähestyessään Jerikoa eräs sokea istui tien vieressä kerjäten. |
36 | Ja kuullessaan, että siitä kulki kansaa ohi, hän kyseli, mitä se oli. |
37 | He ilmoittivat hänelle Jeesuksen, Nasaretilaisen, menevän ohitse. |
38 | Niin hän huusi sanoen: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!" |
39 | Ja edelläkulkijat nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan; mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua!" |
40 | Silloin Jeesus seisahtui ja käski taluttaa hänet tykönsä. Ja hänen tultuaan lähelle Jeesus kysyi häneltä: |
41 | "Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Hän sanoi: "Herra, että saisin näköni jälleen". |
42 | Niin Jeesus sanoi hänelle: "Saa näkösi; sinun uskosi on sinut pelastanut". |
43 | Ja heti hän sai näkönsä ja seurasi häntä ylistäen Jumalaa. Ja sen nähdessään kaikki kansa kiitti Jumalaa. |