Chapter 22

Ja Jeesus rupesi taas puhumaan heille vertauksilla ja sanoi:

"Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa.

Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla.

Vielä hän lähetti toisia palvelijoita lausuen: `Sanokaa kutsutuille: Katso, minä olen valmistanut ateriani, minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa häihin`.

Mutta he eivät siitä välittäneet, vaan menivät pois, mikä pellolleen, mikä kaupoilleen;

ja toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, pitelivät pahoin ja tappoivat.

Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa.

Sitten hän sanoi palvelijoillensa: `Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia.

Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte.`

Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita.

Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin.

Ja hän sanoi hänelle: `Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?` Mutta hän jäi sanattomaksi.

Silloin kuningas sanoi palvelijoille: `Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen`. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.

Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut."

Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat, kuinka saisivat hänet sanoissa solmituksi.

Ja he lähettivät hänen luoksensa opetuslapsensa herodilaisten kanssa sanomaan: "Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa, kenestäkään välittämättä, sillä sinä et katso henkilöön.

Sano siis meille: miten arvelet? Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei?"

Mutta Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa ja sanoi: "Miksi kiusaatte minua, te ulkokullatut?

Näyttäkää minulle veroraha." Niin he toivat hänelle denarin.

Hän sanoi heille: "Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?"

He vastasivat: "Keisarin". Silloin hän sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on".

Kun he sen kuulivat, ihmettelivät he ja jättivät hänet ja menivät pois.

Sinä päivänä tuli hänen luoksensa saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä

sanoen: "Opettaja, Mooses on sanonut: `Jos joku kuolee lapsetonna, niin hänen veljensä naikoon hänen vaimonsa ja herättäköön siemenen veljelleen`.

Keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli; ja koska hänellä ei ollut jälkeläistä, jätti hän vaimonsa veljelleen.

Niin myös toinen ja kolmas, ja samoin kaikki seitsemän.

Viimeiseksi kaikista kuoli vaimo.

Kenen vaimo noista seitsemästä hän siis ylösnousemuksessa on oleva? Sillä kaikkien vaimona hän on ollut."

Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.

Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa.

Mutta mitä kuolleitten ylösnousemukseen tulee, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on puhunut teille, sanoen:

`Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala`? Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien."

Ja sen kuullessaan kansa hämmästyi hänen oppiansa.

Mutta kun fariseukset kuulivat, että hän oli tukkinut saddukeuksilta suun, kokoontuivat he yhteen;

ja eräs heistä, joka oli lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten:

"Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"

Niin Jeesus sanoi hänelle: "`Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi`.

Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.

Toinen, tämän vertainen, on: `Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi`.

Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."

Ja fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä

sanoen: "Mitä arvelette Kristuksesta? Kenen poika hän on?" He sanoivat hänelle: "Daavidin".

Hän sanoi heille: "Kuinka sitten Daavid Hengessä kutsuu häntä Herraksi, sanoen:

`Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle`.

Jos siis Daavid kutsuu häntä Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?"

Ja kukaan ei voinut vastata hänelle sanaakaan; eikä siitä päivästä lähtien yksikään enää rohjennut kysyä häneltä mitään.