| Chapter 2 |
1 | "Minä olen Saaronin kukkanen, olen laaksojen lilja." |
2 | "Niinkuin lilja orjantappurain keskellä, niin on minun armaani neitosten keskellä." |
3 | "Niinkuin omenapuu metsäpuitten keskellä, niin on minun rakkaani nuorukaisten keskellä; minä halajan istua sen varjossa, ja sen hedelmä on minun suussani makea. |
4 | Hän on vienyt minut viinimajaan; rakkaus on hänen lippunsa minun ylläni. |
5 | Vahvistakaa minua rypälekakuilla, virvoittakaa minua omenilla, sillä minä olen rakkaudesta sairas." |
6 | Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, ja hänen oikea kätensä halaa minua. |
7 | Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa. |
8 | Kuule! Rakkaani tulee! Katso, tuolla hän tulee hyppien vuorilla, kiitäen kukkuloilla. |
9 | Rakkaani on gasellin kaltainen tai nuoren peuran. Katso, tuolla hän seisoo seinämme takana, katsellen ikkunasta sisään, kurkistellen ristikoista. |
10 | Rakkaani lausuu ja sanoo minulle: "Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule. |
11 | Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan. |
12 | Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme. |
13 | Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule. |
14 | Kyyhkyseni, joka piilet kallionkoloissa, vuorenpengermillä anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi." |
15 | Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa. |
16 | Rakkaani on minun, ja minä hänen - hänen, joka paimentaa liljojen keskellä. |
17 | Kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat, kiertele, rakkaani, kuin gaselli, kuin nuori peura tuoksuisilla vuorilla. |