Chapter 30

Aagurin, Jaaken pojan, sanat; lauselma. Näin puhuu se mies: Minä olen väsyttänyt itseni, Jumala; olen väsyttänyt itseni, Jumala, ja menehdyn.

Sillä järjetön olen minä mieheksi, ei ole minulla ihmisymmärrystä;

enkä ole oppinut viisautta, tullakseni tuntemaan Pyhintä.

Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on sitonut vedet vaipan sisään? Kuka on kohdalleen asettanut maan ääret kaikki? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen poikansa nimi, jos sen tiedät?

Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.

Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi.

Kahta minä sinulta pyydän, älä niitä minulta koskaan kiellä, kuolemaani saakka:

Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää,

etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: "Kuka on Herra?" ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.

Älä kieli palvelijasta hänen herrallensa; muutoin hän sinut kiroaa, ja sinä saat siitä kärsiä.

Voi sukua, joka isäänsä kiroaa eikä siunaa äitiänsä;

sukua, joka on omissa silmissään puhdas, vaikka ei ole pesty liastansa!

Voi sukua - kuinka ylpeät ovatkaan sen silmät ja kuinka korskea silmänluonti -

sukua, jonka hampaat ovat miekkoja ja leukaluut veitsiä syödäksensä kurjat maasta pois ja köyhät ihmisten joukosta!

Verenimijällä on kaksi tytärtä: Anna vielä! Anna vielä! Kolme on, jotka eivät kylläänsä saa, neljä, jotka eivät sano: "Jo riittää":

tuonela, hedelmätön kohtu, maa, joka ei saa kylläänsä vedestä, ja tuli, joka ei sano: "Jo riittää".

Joka isäänsä pilkkaa ja pitää halpana totella äitiänsä, häneltä korpit puron luona hakkaavat silmän, ja kotkan poikaset syövät sen.

Kolme on minusta ylen ihmeellistä, ja neljä on, joita en käsitä:

kotkan jäljet taivaalla, käärmeen jäljet kalliolla, laivan jäljet keskellä merta ja miehen jäljet nuoren naisen tykönä.

Samoin ovat avionrikkoja-vaimon jäljet: hän syö, pyyhkii suunsa ja sanoo: "En ole pahaa tehnyt".

Kolmen alla järkkyy maa, ja neljän alla ei se jaksa kestää:

orjan alla, kun hän kuninkaaksi pääsee, houkan, kun hän saa kyllälti leipää,

hyljityn alla, kun hän miehen saa, ja palvelijattaren, kun hän emäntänsä syrjäyttää.

Neljä on maassa vähäisintä, mutta viisaan viisasta silti:

Muurahaiset ovat voimaton kansa, mutta he hankkivat leipänsä kesällä;

tamaanit ovat heikko kansa, mutta he laittavat majansa kallioihin;

heinäsirkoilla ei ole kuningasta, mutta koko lauma lähtee järjestyksessä liikkeelle;

sisiliskoon voi tarttua käsin, mutta kuitenkin se oleskelee kuninkaan linnoissa.

Kolmella on komea astunta, ja neljä komeasti kulkee:

leijona, sankari eläinten joukossa, joka ei vääjää ketään,

hevonen, solakkakylki, tai kauris, ja kuningas joukkonsa johdossa.

Jos ylpeilit - olipa se houkkamaisuutta tai harkittua - niin laske käsi suullesi.

Sillä maitoa pusertamalla saa voin, nenää pusertamalla saa veren, ja vihoja pusertamalla saa riidan.