Chapter 17

Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa.

Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla.

Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra.

Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä.

Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta.

Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia.

Ei sovi houkalle ylevä puhe, saati sitten ruhtinaalle valhe.

Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi: mihin vain hän kääntyy, hän menestyy.

Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.

Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään.

Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja.

Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty poikaset, mutta älköön tyhmä hulluudessansa.

Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty.

Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy.

Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus.

Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä.

Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.

Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi, joka menee toista takaamaan.

Joka toraa rakastaa, se rikkomusta rakastaa; joka ovensa korottaa, se hankkii kukistumistaan.

Väärämielinen ei onnea löydä, ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen.

Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä on iloa vailla.

Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.

Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta vääristääksensä oikeuden tiet.

Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.

Tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi.

Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan; kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään.

Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies.

Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.