Chapter 15

Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan.

Viisasten kieli puhuu tietoa taitavasti, mutta tyhmäin suu purkaa hulluutta.

Herran silmät ovat joka paikassa; ne vartioitsevat hyviä ja pahoja.

Sävyisä kieli on elämän puu, mutta vilpillinen kieli haavoittaa mielen.

Hullu pitää halpana isänsä kurituksen, mutta joka nuhdetta noudattaa, tulee mieleväksi.

Vanhurskaan huoneessa on suuret aarteet, mutta jumalattoman saalis on turmion oma.

Viisasten huulet kylvävät tietoa, mutta tyhmäin sydän ei ole vakaa.

Jumalattomien uhri on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisten rukous on hänelle otollinen.

Jumalattoman tie on Herralle kauhistus, mutta joka vanhurskauteen pyrkii, sitä hän rakastaa.

Kova tulee kuritus sille, joka tien hylkää; joka nuhdetta vihaa, saa kuoleman.

Tuonelan ja manalan Herra näkee, saati sitten ihmislasten sydämet.

Pilkkaaja ei pidä siitä, että häntä nuhdellaan; viisasten luo hän ei mene.

Iloinen sydän kaunistaa kasvot, mutta sydämen tuskassa on mieli murtunut.

Ymmärtäväisen sydän etsii tietoa, mutta tyhmien suu hulluutta suosii.

Kurjalle ovat pahoja kaikki päivät, mutta hyvä mieli on kuin alituiset pidot.

Parempi vähä Herran pelossa kuin paljot varat levottomuudessa.

Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa.

Kiukkuinen mies nostaa riidan, mutta pitkämielinen asettaa toran.

Laiskan tie on kuin orjantappurapehko, mutta oikeamielisten polku on raivattu.

Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä ihminen halveksii äitiänsä.

Hulluus on ilo sille, joka on mieltä vailla, mutta ymmärtäväinen mies kulkee suoraan.

Hankkeet sortuvat, missä neuvonpito puuttuu; mutta ne toteutuvat, missä on runsaasti neuvonantajia.

Miehellä on ilo suunsa vastauksesta; ja kuinka hyvä onkaan sana aikanansa!

Taitava käy elämän tietä ylöspäin, välttääkseen tuonelan, joka alhaalla on.

Ylpeitten huoneen Herra hajottaa, mutta lesken rajan hän vahvistaa.

Häijyt juonet ovat Herralle kauhistus, mutta lempeät sanat ovat puhtaat.

Väärän voiton pyytäjä hävittää huoneensa, mutta joka lahjuksia vihaa, saa elää.

Vanhurskaan sydän miettii, mitä vastata, mutta jumalattomien suu purkaa pahuutta.

Jumalattomista on Herra kaukana, mutta vanhurskasten rukouksen hän kuulee.

Valoisa silmänluonti ilahuttaa sydämen; hyvä sanoma tuo ydintä luihin.

Korva, joka kuuntelee elämän nuhdetta, saa majailla viisaitten keskellä.

Joka kuritusta vieroo, pitää sielunsa halpana; mutta joka nuhdetta kuuntelee, se saa mieltä.

Herran pelko on kuri viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.