Chapter 13

Viisas poika kuulee isän kuritusta, mutta pilkkaaja ei ota nuhdetta kuullaksensa.

Suunsa hedelmästä saa nauttia hyvää, mutta uskottomilla on halu väkivaltaan.

Joka suistaa suunsa, se säilyttää henkensä, mutta avosuinen joutuu turmioon.

Laiskan sielu haluaa, saamatta mitään, mutta ahkerain sielu tulee ravituksi.

Vanhurskas vihaa valhepuhetta, mutta jumalattoman meno on iljettävä ja häpeällinen.

Vanhurskaus varjelee nuhteettomasti vaeltavan, mutta jumalattomuus syöksee syntisen kumoon.

Toinen on olevinaan rikas, omistamatta mitään, toinen olevinaan köyhä, vaikka on tavaraa paljon.

Rikkautensa saa mies antaa henkensä lunnaiksi, mutta köyhän ei tarvitse uhkauksia kuunnella.

Vanhurskasten valo loistaa iloisesti, mutta jumalattomien lamppu sammuu.

Ylpeys tuottaa pelkkää toraa, mutta jotka ottavat neuvon varteen, niillä on viisaus.

Tyhjällä saatu tavara vähenee, mutta joka vähin erin kokoaa, se saa karttumaan.

Pitkä odotus tekee sydämen sairaaksi, mutta täyttynyt halu on elämän puu.

Joka sanaa halveksii, joutuu sanan pantiksi; mutta joka käskyä pelkää, saa palkan.

Viisaan opetus on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.

Hyvä ymmärrys tuottaa suosiota, mutta uskottomien tie on koleikkoa.

Jokainen mielevä toimii taitavasti, mutta tyhmä levittää hulluutta.

Jumalaton sanansaattaja suistuu turmioon, mutta uskollinen lähetti on kuin lääke.

Köyhyys ja häpeä kuritusta vierovalle, kunnia nuhdetta noudattavalle!

Tyydytetty halu on sielulle suloinen, pahan karttaminen tyhmille kauhistus.

Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin.

Syntisiä vainoaa onnettomuus, mutta vanhurskaat saavat onnen palkakseen.

Hyvä jättää perinnön lastensa lapsillekin, mutta syntisen tavara talletetaan vanhurskaalle.

Köyhien uudiskyntö antaa runsaan ruuan; mutta moni tuhoutuu, joka ei oikeudessa pysy.

Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.

Vanhurskas saa syödä kylläksensä, mutta jumalattomain vatsa jää vajaaksi.