| Chapter 1 |
1 | Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut, |
2 | viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi, |
3 | taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi, |
4 | mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden nuorille. |
5 | Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta |
6 | ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa. |
7 | Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin. |
8 | Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta, |
9 | sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi. |
10 | Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu. |
11 | Jos he sanovat: "Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi; |
12 | nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä, ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset; |
13 | me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla; |
14 | heitä arpasi meidän kanssamme, yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla" - |
15 | älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa. |
16 | Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta. |
17 | Sillä verkko on viritetty kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät. - Mutta turhaan: |
18 | omaa vertansa he väijyvät, vaanivat omaa henkeänsä. |
19 | Näin käy jokaiselle väärän voiton pyytäjälle: se ottaa haltijaltaan hengen. |
20 | Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla; |
21 | meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo: |
22 | Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa? |
23 | Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne. |
24 | Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut, |
25 | vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini, |
26 | niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte; |
27 | kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus. |
28 | Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä. |
29 | Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa |
30 | eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi, |
31 | saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan. |
32 | Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa. |
33 | Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta. |