Chapter 102

Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen.

Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.

Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.

Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.

Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.

Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.

Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.

Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.

Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.

Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä

sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.

Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.

Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.

Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.

Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,

kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,

kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.

Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,

että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,

kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,

jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,

kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.

Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.

Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.

Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.

Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.

Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.

Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.