Chapter 69

Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin virsi.

Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti.

Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.

Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.

Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.

Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa.

Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.

Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta, pilkka peittää minun kasvoni.

Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille.

Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun.

Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta.

Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan.

Porteissa-istujat minusta jaarittelevat, ja väkijuomain juojat minusta laulavat.

Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, sinun suuren laupeutesi turvin. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden.

Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä.

Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni.

Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi.

Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen ahdistuksessa; joudu, vastaa minulle.

Lähesty minun sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden.

Sinä tiedät minun häväistykseni, minun häpeäni ja pilkkani, sinun edessäsi ovat julki kaikki minun ahdistajani.

Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt.

Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä.

Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille.

Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan.

Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku.

Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko.

Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut.

Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskauteesi he älkööt pääskö.

Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.

Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala,

niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä.

Se on Herralle otollisempi kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka.

Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat; elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.

Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa.

Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu.

Sillä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne.

Hänen palvelijainsa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, saavat asua siinä.