| Chapter 49 |
1 | Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. |
2 | Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki, |
3 | sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät. |
4 | Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä. |
5 | Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen. |
6 | Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut? |
7 | He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan. |
8 | Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. |
9 | Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta, |
10 | että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi. |
11 | Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa. |
12 | He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan. |
13 | Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat. |
14 | Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. Sela. |
15 | Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa. |
16 | Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela. |
17 | Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu. |
18 | Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä. |
19 | Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä, |
20 | täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe. |
21 | Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat. |