| Chapter 41 |
1 | (41:2) "Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni? |
2 | Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun. |
3 | En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta. |
4 | Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin? |
5 | Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu. |
6 | Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä. |
7 | Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse. |
8 | Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta. |
9 | Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset. |
10 | Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä. |
11 | Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta. |
12 | Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki. |
13 | Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus. |
14 | Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät. |
15 | Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi. |
16 | Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät. |
17 | Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari. |
18 | Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu. |
19 | Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet. |
20 | Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa. |
21 | Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes. |
22 | Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi. |
23 | Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset. |
24 | Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi. |
25 | (41:26) Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas." |