| Chapter 29 |
1 | Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi: |
2 | "Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli, |
3 | jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki! |
4 | Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä, |
5 | jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät, |
6 | jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja! |
7 | Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille, |
8 | niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan, |
9 | päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen. |
10 | Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen. |
11 | Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti; |
12 | minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut. |
13 | Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan. |
14 | Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä. |
15 | Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka. |
16 | Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin. |
17 | Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa. |
18 | Silloin ajattelin: `Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka. |
19 | Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani. |
20 | Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.` |
21 | He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani. |
22 | Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin. |
23 | He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle. |
24 | Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet. |
25 | Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa." |