| Chapter 4 |
1 | Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi: |
2 | "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla? |
3 | Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut; |
4 | sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut. |
5 | Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut. |
6 | Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi? |
7 | Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon? |
8 | Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin. |
9 | Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät. |
10 | Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan; |
11 | jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat. |
12 | Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen, |
13 | kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset. |
14 | Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni. |
15 | Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn. |
16 | Siinä seisoi - sen näköä en erottanut - haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen: |
17 | `Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas? |
18 | Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja; |
19 | saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen; |
20 | ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi. |
21 | Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.`" |